Lusin luontopolku - Heinola - Talvisia maisemia etsimässä
Lähtö paikkipaikalta, osoite Lusintie 2
Pituus noin 5km
Löytyy laavu, käymälä ja polttopuita.
Helppokulkuista vaihtelevaa maastoa
Aloitustaulu on koulun pihalla pururadan lähellä.
Parin sentin lumikerros oli yön aikana satanut maahan, päivän pituus ei tällä hetkellä montaa tuntia ole joten aikaa ei oikeastaan olisi hukattavaksi. Verkkaisen aamun jälkeen suuntaan moottoritietä pitkin kohti Heinolan kirkonkylää, luontopolun aloituspiste löytyy helposti ja tilaa on yllin kyllin, autoni on ainoa parkkipaikalla. Parkkipaikan tyhjyys kertoo ehkä hieman surullista kohtaloa, nimittäin luonnonläheinen kyläkoulu on tyhjillään ja samoin päiväkoti jonka parkkipaikalle auton jätän.
Pihan poikki kävellessä löydän taulun joka kertoo reitin perustiedot. Reittejä on eri pituisia ja kaikki luikertelevat välillä talojen lähellä ja teiden yli. Myös laavu löytyy vastapäivään mentäessä reitin loppuosasta.. Olenkin sitä varten varannut hieman grillattavaa.
Alkujaan reitti lähtee pururadan pohjaa, mutta muutaman sadan metrin jälkeen sukeltaa metsään joka ilokseni vaikuttaa pienipiirteiseltä ja monimuotoiselta. Sopii erinomaisesti luonnon tutkailuun ja tarkkailuun kaikkina vuoden aikoina. Reitti on varmasti myös suhteellisen hiljainen jos sellaiselle antaa painoa-arvoa.
Kalliota, vanhaa kuusikkoa, puolukanvarpuja, sekametsää, voin kuvitella kesäisin lintujen laulun määrän ja sinivuokkojen kukkivan siellä täällä. Luonto on muuttuva ympäri vuoden ja syksyllä sekä talvella metsässä on erittäin seesteistä, hiljaisuus on korvia huumaavaa.
Reitin varrelta löytyy tauluja jotka kertovat selkeästi ja ytimekkäästi alueen luonnosta, aina mukava lukea hyvin tehtyjä infotauluja. Reitti ei varsinaisesti mene järven rannalle, mutta pienen poikkasun tein reitiltä ja kävin tarkastamassa järven joka oli puoliksi riitteessä. Reitin loppupuolella saavuin vanhalle hakkuuaukealle, siinä samassa Metso pölähti lentoon viereisestä puusta ja lensi aukion toiselle puolelle. Tarkkailimme hetken toisiamme ja jatkoin sitten matkaa, metso sai pitää pyrstönsä seuraavaan päivään.
