Bikepacking Ahvenanmaa
Heinäkuun alussa teimme neljän päivän ja kolmen yön bikepacking reissun. Matka alkoi maanantaina Turusta, jonne jätimme auton. Reissu päättyi torstaina Maarianhaminaan, josta lähdimme Viking Line autolautalla kohti Turkua. Yritän jakaa kokemuksia ja suosituksia reissustamme ensikertalaisina pyörällä Ahvenanmaalla (Åland).
Ei reissua ilman pieniä mutkia matkaan…
Ennenkuin olimme saapuneet perille, kävimme läheisellä ABC:llä syömässä lounasta. Olimme kerrankin varanneet hyvin aikaa ja rauhakseen syödessä välähti ajatuksiin kypärä! Olimme unohtaneet lähtiessämme molempien pyöräilykypärät autotalliin. Kiireellä läheiselle Prismalle ja mukaan tarttui yllättävän siistit parin kympin kypärät reissuun. Turvallisuus ennen kaikkea! Viime vuonna saariston rengastielle lähtiessämme olin unohtanut kameran muistikortin kotiin ja powerbankkiin ottanut vääränlaisen johdon mukaan, pieniä juttuja mutta melko tarpeellisia!
Pysäköinti Turussa ja bussilla Kustaviin
Reittimme kulki aluksi Turusta Kustaviin bussin kyydillä. Halusimme skipata suhteellisen tylsän ja pitkän pätkän jo aikataulu syistä, ja olimme menneet tämän välin pyörillä jo viime vuonna kun kiersimme Saariston Rengastien.
Auton jätimme neljäksi päiväksi parkkiin Aimo Park Aurigaan, pysäköinnin pystyi maksamaan Easy Parkilla vaikkei missään nettisivuilla näin mainittu. Vuorokausihinta oli kohtuullinen 7e, ja parkin sijainti erinomainen kun saavuimme lautalla satamaan.
Hyppäsimme Taivassalon Auton kyytiin Turun linja-autoasemalta noin klo 14 aikaan. Bussi lähtee Kustaviin pari kertaa päivässä ja laiturilta 7. Kyyti maksoi 16e/hlö ja pyörä 8e lisähintaa. Matka kesti noin puolitoista tuntia.
Vuosnainen - Åva lautan kanssa kannattaa olla tarkkana, ainakin aikataulujen suhteen. Meille tuli tarpeettoman kiire Åvan lautalle, bussi oli Kustavissa noin klo 15.45 ja lautta lähtisi 16.10. Poljettavaa matkaa olisi noin 7km ja välissä olisi yksi lyhyt lauttamatka. Poljimme matkan niin kovaa kuin pystyimme, tavallaan turhaan koska lautan lastaamisessa kesti oma aikansa joten kerkesimme kyllä kyytiin.
Matka saaristossa alkaa!
Lauttamatka Åvan satamaan kesti noin 1.5h, lautta oli ainakin autokannen osalta täynnä ja pyöräilijöitä oli ehkä kymmenisen. Vinkkinä seuraavaa kertaa varten, kannattaa ottaa oma metrin mittainen sitomisliina/naru mukaan, niin voi köyttää pyörän kiinni pitemmillä lauttamatkoilla. Lautalla oli onneksi toimiva kahvila, josta ostimme tottakai pientä evästä ja juomista, hintaa näissä paikoissa ei kannata tuijotella, kesäsesonki on lyhyt ja toivottavasti lautat liikkuvat näillä vesillä jatkossakin retkeilijöiden/matkailijoiden iloksi.
Åvan satamassa meitä tervehtii heti tunnettu Ahvenanmaan asfaltti punaisella sävytyksellä. Kello oli noin 17.00 ja matkaa tästä Torsholman satamaan ei ollut kuin reilu 20km. Sateellittikuvista olin katsellut, että Brändön saaret ovat varmasti maisemallisesti hienoja heti alkuun. Joten emme kiirehtineet tässä vaiheessa minnekkään, mukana oli kuivamuonaa, snäckejä ja juotavaa. Brändön keskustan lieppeiltä löytyy myös kauppa, mutta sinne emme kerinneet käymään, kauppa sulkeutuu joka päivä klo 18.00.
Saariston fiilis iskee kun olemme polkenee pari kilometriä. Pyörät rullaavat hyvällä asfaltilla vaivatta, kapeahkoht tiet mutkittelevat ja maisema on erillaista kuin mantereella. Ennenkaikkea autoja ei juuri liiku, ja lautasta tulleet autot ovat menneet meistä ohi jo aikoja sitten. Seesteinen fiilis alkaa saavuttamaan polkijan.
Nähtävyyksiä ja telttapaikan hakua
Poljemme rauhakseen eteenpäin, aina välillä satunnainen autoilija tulee vastaan ja myös yksi turistibussi. Kello käy jo lähempänä kuutta ja päätämme jäädä kapeahkolle tienpätkälle kallioiden päälle päivällistämään. Tehdessämme ruokaa ja syödessä, yksikään auto ei mene meidän ohi. Katselemme karttaa ja päätämme käydä Brändön Pyhän Jaakobin Kirkolla ja Torsholman näkötornilla. Matkalla pysähdymme ihmettelemään paikallista ilmoitustaulua ja huomaamme että Brändön turisti-info on auki, se sijaitsi ala-koululla joka oli myös kirjasto. Mukaan tarttui paperinen karttaesite inspiraatioksi.
Matkalla näkötornille päätämme käydä tsekkaamassa Torsholman Munvikin uimarannan, jos sieltä löytyisi sopivaa telttapaikkaa. Ranta oli pieni ja vaatimaton, ei fasiliteettejä ja teltalle paikkoja ei juurikaan ollut. Päätämme pitää silmät auki kun poljemme pieniä päällystettyjä kyläteitä kohti näkötornia.
Näkötornilta avautuu hienot maisemat ja melkein päätämme laittaa teltan pystyyn korkeimmalle kohdalle. Paikalta löytyisi myös pöytä-penkki jota voisi käyttää hyväksi ruoanlaitossa ja maisemia tuumaillessa. Mietimme jopa näkötornin tasanteelle teltan pystyttämistä, mitään ruuhkaa paikalla tuskin on enää tähän aikaan. Kello kävi jo yhdeksää illalla ja poistuisimme paikalta ennen kahdeksaa, mutta päätimme pienen maastokartta selailun jälkeen jatkaa matkaa, bongasin sateelliittikuvasta mahdollisen kallion minkä päällä voisi viettää yön. Palaamme pienen pätkän suuntaan josta tulimme, tunkkaamme pyörät ylös tien reunasta kallion päälle katajapuskien yli ja läpi. Löydämme täydellisen paikan täksi yöksi.
Lehmien ammuntaa, kurkien laulua ja sirkkojen siritystä. Kauempaa kuuluu traktorin työskentelyn ääntä. Kello lyö jo kymmentä ja pystytämme teltan kalliolle. Käytämme kivenmurikoita teltan lieppeiden kiinnitykseen, käyttäen apuna pyöränlukkoa ja kameranhihnaa. Parasta Suomen yöttömän yön kesäilloissa on se kun valoa riittää ja päivää pystyy venyttämään niin pitkälle kuin jaksaa. Kesäilloissa on taikaa retkeillessä!
Päivä 2: Lautalla matkaan, Torsholma - Hummelvik
Ensimmäinen yö menee telttaillessa aina hieman heikosti, tosin ei tällä kertaa. Lämpötila oli juuri sopiva ja meidän Halti Kevein 2:ssa ilma tuntui vaihtuvan niin hyvin, että siellä on mukava nukkua. Aamupalan jätimme väliin kokonaan ja aloitamme pakkaamaan telttaa samantien. Lautta lähtee heti 8.00 aikaan kohti Ahvenanmaan pääsaarta, aikataulu syistä jätämme väliin pienempiä saaria, kuten Lappo/Kumlinge. Lauttamatka kestää parisen tuntia, onneksi lautalta löytyy pieni ravintola joka tarjoaa sopivan aamupalan. Leipää, mehua, kananmunaa, jogurttia ja kahvia, vielä sopuhintaan.
Tällä lautalla olikin jo pyöräilijöitä parikymmentä yhteensä ja lautta oli myös täynnä matkailuautoja ja rekkoja. Autolla liikkujan onkin varmasti hyvä varata ennakkoon paikka näiltä pitemmiltä lautta matkoilta, joita menee päivässä vain muutama.
Mereen päättyvä tie ja lounasta Kallas SkärGård:ssa
Hummelvikin satamasta jatkoimme eteenpäin kohti Värdö:ta. Ajattelimme tehdä pienen maisemareitti polkaisun josta tulisi 20km lisälenkki, mutta sää helli meitä ja meillä olisi koko päivä aikaa tutkia ja turisteilla. Poikkesimme ensin Värdön kirkossa, tämä oli lähestulkoon pakollista, aina kun matkan varrelle osuisi kirkko siellä oli käytävä. Kulttuuria ja historiaa voi aina tutkia ja ihmetellä lomilla ollessa. Nimesimme edellis kesän saariston rengastien, saariston kirkkotieksi. Poikkesimme varmaan tusinassa kirkossa silloisella pyöräreissulla. Seuraavaksi koukkasimme Värdön viehättävän pienessä K-Marketissa täyttämässä juomapullot ja ostamassa pientä naposteltavaa varalle, samalla saa myös harjoitella ja terästää ruotsinkielen taitoa!
Matkalla “tien loppuun” näimme puolivälissä viitan Kallas SkärGård nimiselle ravintolalle, pienen googlailun perusteella tämä vaikutti erittäin hyvältä lounasvaihtoehdolta, ja suunnistimmekin sinne takaisintulo matkalla. Viehättävä ravintola, puutarhamaisella miljööllä. Pöytiä oli siellä täällä puiden alla ja muutenkin puutarha oli hienosti hoidettu. Otimme molemmat lämminsavulohisalaatit, ne olivat kerrassaan mainiot!
Kastelholman linna ja Bomarsundin rauniot
Viilettimme Värdön kirkon ja K-kaupan ohi toistamiseen ja nyt kohteena oli Kastelholman linna, Bomarsundin rauniot olisivat matkan varrella. Hieman harmillisesti tajusimme Bomarsundin kohdalla, että Kastelholman linna olisi vain klo 17.00 asti auki, ehkä hieman nopeampaa liikehdintää aiheutti todella uhkaavat pilvet jotka puskivat päällemme ihmetellessä raunioita. Suosittelen käymään vartiotornin luona myös, me emme sinne kerinneet.
Kaarroimme juuri ennen sadetta Kastelholman linnan pihaan, ulkona aitauksessa laidunsi vielä niin valkoisia kuin harmaita lampaita korkeassa heinikossa ja kaisloissa. Meille jäi noin tunti aikaa kierrellä linnassa ja ihmetellä tämän keskiaikaisen linnan historiaa.
Suunnitelmat muuttuvat
Alkuperäisen suunnitelman mukaan meidän piti suunnistaa kohti saaren pohjoisosaa, Geta:an päin. Ja tehdä sieltä ympyrälenkki käyttäen hyväksi M/S Silvana polkupyörälauttaa, joka liikennöi Geta-Skarpnätö väliä. Tällä tavoin saisi tehtyä ympyrälenkin pohjoisosassa. Mutta ensimmäinen päivän lautta lähtisi vasta puolenpäivän jälkeen, olisimme kuitenkin jo heti aamusta valmiita polkemaan kohti eri maisemia niin ajatus aamun venyttämisestä ei osunut nyt kohdilleen.
Päätimme suunnistaa kohti Dagersandia, saaren länsiosaa päin ja jos jaksaisimme, voisimme tehdä reitin toisinpäin seuraavana päivänä. Näin jälkiviisaana, se saattoi olla virhe. Sekä maisemien, reitin ja nähtävyyksien osalta, mutta myös Dagersand resortin takia jonne suuntasimme telttailemaan yöksi, siitä lisää tovin päästä.
Maisemat muuttuvat
Ahvenanmaan pääsaarella maisemat muuttuivat saariston pienipiirteisimmistä maisemista, enemmän mannermaisiksi. Isompaa metsää ja puustoa, tiheätä pusikkoa ja isompaa tietä. Ei enää mutkittelevia kyläteitä, kallioita ja kitukasvuisia mäntymetsiä. Tämä oli havaittavissa melkeimpä heti Bomarsundin raunioiden jälkeen. Onneksi kaikkien isompien teiden(90km/h nopeusrajoitus) vierustaa mitä ajoimme oli hyvät pyörätiet, hyvä että pyöräilijöiden mukavuuteen ja turvallisuuteen on panostettu.
Olimme tehneet päätöksen polkea Dagersan Resorttiin telttailemaan yöksi, kello kävi jo iltaa ja matkaa olisi noin 45km jäljellä. Tiesimme saapuvan hieman myöhään leirintäalueelle, mutta lämmin suihku ja saniteettitilat odottaisivat meitä kuitenkin perille saapuessa pitkän päivän jälkeen.
Teimme pienen kauppareissun Godbyn kylään, lähi K-Market Mattson löytyi ensimmäisenä. Toiveena oli löytää ketjurasvaa, auton katolla kaatosateessa Turkuun matkatessa oli nekin vähät rasvat kaikonneet ketjuista ja kitinä saatteli polkijaa jokaisella polkaisulla. Laaturasvaa löytyi kuin löytyikin, Liquid Molyä ketjuille ja täytetyt sämpylät kitinää ehkäisemään polkijoille. Ja matka jatkui taas.
Reittimme sattumoisin kulki lähestulkoon täsmälleen vanhaa postireittiä(Suuri Postitie), joka kulki Turusta Tukholmaan 1300 luvulta lähtien. Vaikka kyseessä oli historiallinen reitti, valitettavasti tämä osuus oli reissumme tylsin pitkä polkaisu johtuen ehkäpä siitä että suurin osa reitistä kulki isomman tien vierustaa pyörätiellä.
Ei mennyt niinkuin Ströms… Dagersand Resortissa.
Toinen yö oli tarkoitus telttailla hienolla hiekkarannalla saaren länsipuolella Dagersand Resort:ssa. Olimme matkalla soittaneet kahteen eri numeroon minkä löysimme Dagersand Resortin nettisivuilta ja googlesta. Kukaan ei valitettavasti vastannut näistä numeroista.
Harmillisesti toivoimme parasta, koska saavuimme iltapuolella paikalle niin ajattelimme varmistaa tulomme camping alueelle. Saavuimme camping alueelle pienoisen vesisateen saattelemana, kello löi varttia yli yhdeksää ja pistimme pyörät respan eteen parkkiin. Mutta ovessa seisoi aukioloaika klo 20.00! Kokeilin ovea ja lukossahan se toki oli, MUTTA, lasisten ovien takaa näkyi respan työntekijä. Koputin oven ikkunaan ja vilkutin, sateessa seistessäni pyöräilykypärä päässä. Respan nainen vilkaisi suoraan silmiini reagoiden ikkunan koputukseen ja vilkutukseeni. Sillä sekunnilla hän teki täyskäännöksen ja painui takahuoneeseen. Uskomaton vitutus valtasi kehon pitkän päivän päätteeksi.
Mietimme vaihtoehtojamme, joko menisimme lähimetsään yöksi tai sitten vain painuisimme campingalueelle yöksi. Teimme jälkimmäisen. Se “hieno” ominaisuus täällä camping alueella on että et pääse edes vessaan ellei sinulla ole camping korttia jonka SAA RESPASTA. Suihkujen ovet ovat kyllä auki, muttei lämmintä vettä saa ilman camping korttia. Ja muutenkin, lämmin vesi maksaa extraa täällä ja se ei kuulu teltta/camping paikan hintaan.
Tuskailimme kohtaloamme vessojen ja suihkujen luona tovin, ja sadattelimme paikan surkeata järjestäytymistä ja myös omaa tyhmyyttä. Meidän tuskailun sivusta näki nainen miehensä kanssa, kysyivät onko meillä ongelmia päästä vessaan/suihkuun. Selitin tilanteemme, että kukaan ei vastannut respasta ja saavuimme myöhään joten emme saaneet camping korttia. Kaikella hyvyydellä he tarjosivat heidän toista korttia meille, he pärjäisivät yhdellä, näin pääsisimme edes vessaan. Illan pelastus! Kiittelimme heitä monesti ja sen he olivat todellakin ansainneet, toivotan kaikkea parasta heille!
Ilta alkoi pikkuhiljaa kääntyä hieman paremmaksi, vaimo peseytyi kylmällä vedellä suihkuissa. Minä mukavuuden haluisena keräsin kaikkiin juomapulloihin lämmintä vettä käsien/hampaidenpesutilasta josta sai lämmintä vettä ja peseydyin niiden avulla suihkutilassa. Tosin eipä se olisi auttanut vaikka olisinkin ollut maksettu kortti lämmintä vettä, koska ei näyttänyt ihmisten tuskailusta päätellen kukaan saava lämmintä suihkua tänä iltana. Lämminvesi oli joko loppu tai vesivarajaa hajalla.
Teimme iltaruoan ja pystytimme teltan luultavasti asuntovaunuille/autoille tarkoitetulle paikalle, tosin tässä vaiheessa ei kiinnostanut pennin vertaa. Ensimmäinen paikka oli hieman heinäisellä paikalla puun vieressä ja se vilisi punkkeja!
Hieno kokemus kerrassaan, mutta tänne emme palaa enää ikinä! Dagersand Resort saa arvosanaksi yhden tähden viidestä!
Päivä 3: Eckerön Postitaloa ja Ahvenanmaan metsäsys- ja kalastusmuseota
Yö tuli nukuttua hyvin pitkän päivän jälkeen ja kolmas päivä alkoi hieman sateisissa merkeissä. Pakkasimme telttamme, teimme aamutoimet ja söimme pussiaamupalat. Olin reissulle hommannut Tactical Foodpackin Kids - Rice Pudding&Berries pussiaamupalaa (löytyy myös aikuisten versio, taitaa olla samaa kamaa mutta isompi setti), tykkäsin tästä erityisesti. Riisipuuron pientä makeutta, mutta seassa oli pakastekuivattuja vadelmia jotka toivat sopivaa hapokkuutta. En ole liian makean aamupalan ystävä ollenkaan.
Joskus tuli ostettua Real Turmatin Mysli kuivapussi ja se oli sellaista kaakaomaidon ja makean myslin sekoitusta, överimakeaa jolla saadaan kalorit kohdilleen heti aamusta. Ei mennyt jatkoon, tosin en oikein tykkää Real Turmatin mistään kuivapusseista, se onkin tarina kerrottavaksi toisaalle.
Jatkoimme matkaa kohti Eckerön Posti- ja tullitaloa, juuri kun saavuimme perille sisäpihan aukioille vesisade yltyi, pistimme pyörämme parkkiin puiden alle ja ensitöikseen hilpaisimme viereiseen kahvilaan syömään vohveleita. Vohvelien ja kahvien jälkeen pilvipeite hieman repeili ja sade näytti väistyvän. Kiersimme Posti- ja tullitalon museon läpi ja sade oli sillä välin väistynyt tieltämme pois!
Suuntasimme kohti pohjoista Berghamin satamaan päin, johon oli juuri rantautunut Eckerön autolautta ja vilke satamassa olikin melkoinen, me jatkoimme satamasta ylikulkusiltaa pitkin ja kohti seuraavaa museota. Seuraava kohde oli Ahvenanmaan metsästys- ja kalastusmuseo, jossa oli mielenkiintoista historiaa alueen metsästys- ja kalastusvälineistöstä, Ahvenanmaan saariston eläimistöstä, luonnosta ja kulttuurista, sekä siitä millaista oli ennen ja miten on nyt ja tulevaisuudessa.
Elämä saaristossa meren ja luonnon armoilla on vaatinut aikoinaan siellä eläneiltä ihmisiltä melkoista omistautuneisuutta ja halua asua juuri siellä. Meri on antanut, mutta samalla myös ottanut omansa.
Kohti Maarianhaminaa ja Grönä Uddens Camping:ia
Kulttuurikierroksen jälkeen olimme valmiita pyöränsatulaan ja jatkamaan matkaa kohti Maarianhaminaa. Tosin lounasaika kolkutteli jo, etsimme Eckerön keskustasta lounaspaikkaa ja kurvasimme Centrumbaren nimisen kahvila/ravintolan pihalle. Lounasaika oli parhaillaan joten otimme päivän lounaan joka oli perushyvää kotiruokaa, ystävällistä palvelua unohtamatta. Hieman sellainen kaurismäkimainen fiilis tämän perheyrityksen ravintolassa oli, rauhallinen ja rento fiilis. Suosittelen käyttämään reissatessa mahdollisuuksien mukaan pienempiä paikallisia yrityksiä!
Jouduimme osittain ajamaan samaa reittiä takaisin päin, matkalla poikkesimme kuitenkin Eckerön kirkossa ja kun lopulta pääsimme poikkeamaan pienemmille sivuteille ihastelemaan Ahvenanmaan perunapeltoja ja pieniä maalaispitäjiä olimmekin jo 12km päässä Maarianhaminasta.
Grönä Uddens Camping:ssa emme halunneet tehdä samaa virhettä kuin viime kerralla ja matkalla soitimme ja kysyimme että ovat varmasti auki kun saavumme sinne. Iloksemme he ilmoittivat, että heillä on 24h päivystys tiskillä. Löysimme telttapaikan vaivatta alueelta, vaikka telttailijoita oli jonkun verran. Alueelta löytyi keittokatosta, suihku ja wc tilat joissa oli hyvin tilaa ja lämmintä vettä. Alue oli myös yön ajan rauhallinen nukkua vaikka olikin Maarianhaminan keskustan lähellä. Telttayön hinta oli noin 30e.
Aamupäivä Maarianhaminassa ja Viking Linellä Turkuun
Kotiapäin lähtisimme Viking Line autolautalla, matka alkoi noin klo 14 kohti Turkua ja matka kesti 5h tuntia. Pyörineen ja kahdelta hengeltä matka oli noin 50e ja otimme siihen päälle vielä huoneen joka kustanti 12e. Huone oli ihan hyvä lisä, sai osan tavaroista pidettyä tallessa ja oli paikka missä ottaa päikkärit rauhakseen.
Ennen kotiinpäin lähtöä vietimme vielä aamupäivän kierrellessä Maarianhaminaa. Aamupalan söimme ensimmäisessä kahvilassa mikä osui kohdalle ja sen jälkeen suuntasimme kohti Merikorttelia. Täällä oikeastaan kiertelimme ja katselimme maisemat, koska seuraavaksi oli tarkoitus siirtyä kaupungin toiselle puolelle vierailemaan Ahvenanmaan merenkulkumuseossa ja museolaiva Pommern:ssa. Nämä museot olivat käymisen arvoisia, varsinkin museolaivassa historia oli ihan käsinkosketeltavaa.
Loppusanat
Tämä reissu päättyykin perinteiseen Ahvenanmaalaiseen pannukakkuun, jonka vihdoin saimme nautittavaksi museon ravintolassa. Bikepacking reissu oli mitä hienoin ja laukut täynnä kokemusta ja hyvää fiilistä. Paljon jäi näkemättä ja loppupelissä jouduimmekin hieman menemään nopeampaa tahtia johtuen lauttojen aikatauluista Jos totta puhutaan niin kolmen yön taktiikka oli hieman liian kireä, jos olisin ensimmäistä kertaa menossa saaristoon ja siitä Ahvenanmaalle varaisin pari yötä lisää. Matkana reissu ei ole mahdottoman pitkä, mutta aikaa kyllä saa kulumaan jos haluaa katsella nähtävyyksiä ja osittain lauttamatkoista johtuen. Saariston pysähtyneeseen tunnelmaan pääsee parhaiten kun jättää Ahvenanmaan pääsaaren välistä ja hyppelee saarien välillä miten parhaaksi näkee.
